Juha otti minuun yhteyttä vuonna 2016 kesällä ja kertoi haluavansa kehittää peruskuntoa. Tavoitteeksi Juha kertoi haluavansa pystyä juoksemaan pidempään kuin yhden kilometrin, joka oli sillä hetkellä maksimi. Kunto oli päässyt vuosien varrella rapistumaan jonkin verran. Juha myöskin kertoi olevan haasteita normaalissa arjen tuomissa askareissa. Työpäivän jälkeen
ei enää tahtonut jäädä virtaa muuhun kuin sohvalla loikoiluun.

En epäillyt hetkeäkään ottaa haastetta vastaan, jonka Juha oli minulle tiedostamattaan heittänyt.

Projekti polkaistiin käyntiin kuntotestauksella, jossa määriteltiin juoksuun sykealueet (kynnykset). Tämän jälkeen aloitimme ohjelman suunnittelun ja tavoitteiden asettelun. Tarkempaa tavoitetta ei ollut vielä tässä kohtaa selvänä. Ajatuksena oli lähteä parantamaan peruskuntoa.

Projektin alku vaiheessa kerroin jo Juhalle olevani menossa keväällä karhunkierroksen TrailRun tapahtumaan, jossa matkana olisi 33km maastossa. Hetken pohdittuaan Juha kysyi ”Olisiko siinä mitään järkeä laittaa karhua tavoitteeksi”. Nopea vastaukseni oli ”todellakin on järkeä”, eikä tavoitteesta sen jälkeen tarvinnut käydä keskustelua. Nyt oli selvää mihin tähdätään ja mitä harjoittelulta vaadittiin.

Alussa tavoite kuulosti todella kaukaiselle, sen hetkinen kunto oli kuitenkin kaukana siitä missä tulisimme olemaan keväällä. Harjoittelu alkoi kulkemaan todella hyvin, jopa liian innokkaasti. Jouduin aluksi toppuuttelemaan, että ei tulisi ongelmia.

Peruskuntokaudella pääpaino oli kuntosalilla, jossa lähdimme nostamaan perusvoimatasoja ja samalla opeteltiin perustekniikoita, jotka Juhalla olivat kohtalaisen hyvin hallussa. Mukana perusviikoilla oli sauvakävelyä, juoksukävelyä tällä varmistettiin riittävän alhaiset syketasot, jotta peruskunto lähtisi kehittymään toivotulla tavalla. Mukana oli yksi kovempi harjoitus, jossa nostatimme sykkeitä selkeästi vauhtikestävyyden puolelle. Vaihtelimme
tekotapoja vauhtikestävyyden kehittämiseksi. Pääasiassa veto ja tasavauhtisilla
harjoituksilla. Kerran kuukaudessa käytiin maksimitehoilla. Tällä rytmityksellä mentiin seuraavat kuukaudet.

Kunto lähti nousemaan kohisten ja hyvin nopeasti pystyimme tekemään peruskuntoharjoittelua juoksemalla. Tähän ei aluksi ollut mitään mahdollisuutta sykkeiden noustessa jo pelkästä juoksemisen ajattelusta tappiin.

Kevättä kohden aloimme siirtymään 15-25 kilometrin lenkkeihin. Juha osoittautui heti ”pitkiksillä” vääntäjäksi eikä lenkkien rasitus tuntunut häntä haittaavan. Huomasin heti nopean palautumisen pitkiltä lenkeiltä. Tämän huomattuani uskalsin alkaa, nostamaan kilometrimääriä kovilla viikoilla.

Määräviikoilla nostimme juoksukilometrit parhaimmillaan 75km, mikäli oli todella kova suoritus jo itsessään. Kovempia tehoharjoituksia teimme säästellen, jotta kroppa kestäisi harjoituksen tuoman rasituksen. Kuukautta ennen tavoitetta kokeilimme miten Juhan kunto kestää. Teimme kilpailunomaisen harjoituksen jossa, juoksimme vaikeissa olosuhteissa 30
kilometrin lenkin. Tällä haettiin varmuutta tekemiseen ja uskoa siihen, että karhulta tullaan maaliin.

Loppujen lopuksi Karhunkierros Nuts 33km taitettiin kuuteen tuntiin. Hymy ei todellakaan hyytynyt edes viimeisissä Rukan tiukoissa nousuissa.

Tämä projekti osoitti sen, että oikeanlaisella harjoittelulla ja rytmittämisellä päästään todella huikeisiin tuloksiin. Ennen kaikkea oikeanlaisella asenteella päästään pitkälle.