Torstaina suuntasimme vaimon kanssa Helsinkiin minilomalle tarkoituksena olla pari yötä hotellissa ja irtautua oravanpyörästä.
Perjantaina oli ohjelmassa Haloo Helsingin keikka Hartwall areenalla.
Treenejä en ollut tälle reissulle suunnitellut etukäteen, joten mentäisiin fiiliksen mukaan.
Kroppa kaipailikin jo lepoa, olin siirtynyt suoraan määräviikolta tehoviikolle ilman sen kummempaa kevennystä. Ajatus oli saada kroppa palautumaan tällä reissulla. Harjoittelu määrällisesti ja Huju Traningin Teamin aloittaminen on ollut aikalailla täysipäiväistä hommaa.
Saavuimme Helsinkiin ja härdelli oli valmis yrittäessämme suunnistaa kohti hotellia.
Savonmies on aina yhtä ihmeissään, kun saavutaan isolle kirkolle.
Voitte kuvitella tilanteen; minä ajan muuttuneita liikennejärjestelyjä, vaimo yrittää navigoida puhelimella perille, huutaen samalla minne pitää ajaa kanssa-autoilijoiden näyttäessä kansaivälisiä käsimerkkejä. Aikamme kuitenkin ajeltua pääsimme turvallisesti perille.
Hotellille oli jonkin verran kävelyä ja tietenkin muutama ylämäki osui matkalle tämä alkoi käydä jo treenistä. Raahattavana oli vain vähän tavaraa – matkalaukullinen! Tässä kohtaa ajattelin, että mitään ei voinut unohtua kotiin. Myöhemmin selvisi että olin kuitenkin unohtanut lähes kaikki treenivaatteet matkasta.
Illan ohjelmassa oli rentoa oleilua, tai näin ainakin ajattelin. Hotellilta kuitenkin suuntasimme kaupungille shoppailemaan, mikä osottautui ennakoitua helpommaksi. Tällä kertaa minä olin se joka jäi jahkailemaan. Löysin itseni liikkeestä uutta puhelinta etsimästä samalla vaimoni suoritti nopeita täsmäiskuja kauppoihin. Ensimmäiseen kauppaan mihin menin törmäsin vanhaan tuttuun Iisalmesta, jota en ollut nähnyt moneen vuoteen.
Illalla lähdimme vielä kävelylle kiertelemään kaupunkia ajatusten olessa jo huomisessa keikassa. Alunperin suunnitelmissa oli tehdä kevyt sali aamupäivällä. Hotellimme oli valittu sen perusteella missä on kuntosali.
Kävelyllä sain idean josko menisimme perjantai aamuna Malmikartanon portaisiin. Näitä rappusia on monet urheilijat käyneet kokeilemassa . Minunkin täytyi päästä kokemaan tämä tuska.
Perjantaina suuntasimme heti aamusta Malminkartanolle porrastreeneihin. Aurinko paistoi täydellä terällä, ilma oli mitä mukavin. Tämä treeni oli kuitenkin mukavasta kaukana. Ilme muuttui hyvin nopeasti portaiden alla, kun tajusin kuinka pitkät ne oli.
Alkuun otimme muutaman kerran lyhyitä nousuja lämmittelyksi, sen jälkeen itse treenin kimppuun, jonka olin suunnitellut tulessamme paikalle. Tarkoituksena oli vetää 2-3 kertaa ylös asti kokoajan vauhtia kiristäen. Sen jälkeen 3-4 kertaa 20-30 sekunnin maitohappo vetoja täydellä vauhdilla.
Ensimmäinen nousu kesti 2 minuuttia 30 sekuntia ja toinen oli 2 minuuttia, se vei kuitenkin niin pahasti mehut miehestä, joten päätin jättää pitkät vedot siihen. Lyhyet vedot tein 2 kertaa 30 sekuntia, jotka osoittatuivat aivan karmeiksi. Näitä harjoituksia ei ole tullut tehtyä hetkeen.
Ei voi kun ihmetellä mitenkä huippu miehet pystyvät vetämään nämä portaat 1 minuutin tuntumaan. Itsellä meno muuttui portaiden puolivälissä todella hapokkaaksi, kuten videolla hyvin ilmenee.
Fiilis jäi kuitenkin hyväksi rappusten jälkeen. Päätimme suunnata takaisin hotellin salille tekemään kevyesti yläkroppaa. Alkuperäinen suunnitelma oli kuitenkin karannut jo niin pahasti, että sama oli antaa mennä kaasu pohjassa tämäkin.
Luvassa oli kuntopiiriä 5 kierrosta 3minuutin sarja palautuksilla. Liikkeitä oli soutu, selkänostot, rinnalleveto, lankku, leuanveto ja kyykky. Työajat olivat 45 sekuntia, tarkoituksena tehdä aerobisella alueella kokoajan.
Kroppa kesti kuitenkin tämän hyvin, vaikka määräviikosta oli vielä niin vähän aikaa ilman kevennystä.
Nyt olikin vuorossa oleilua ja illan keikan odottelua, mikä tuntui oiken mukavalle kroppa kaipasi jo lepoa ja ruokaa.
Seuraavana päivänä suuntasimme takaisin Jyväskylään. Mietimme matkalla, että olisimme voineet olla vielä yhden päivän lisää. Reissua suunnitellessa arvelimme kaksi päivää olevan sopiva aika Helsingin pyörteissä.
Reissusta jäi hyvät fiilikset ja ennen kaikkea saimme yhteistä aikaa jota olimme molemmat kaivanneet.
