Viimeiset pari viikkoa treenin suhteen ovat olleet vähän huononmpaa, jostakin syytä ei ole kulkenut toivotulla tavalla. En sitten tiedä vaivaako pimeys vai tarvitsenko pientä kevennystä harjoitteluun.

Pari viikkoa sitten treenit kulkivat mallikkaasti kuten jo aikaisemmin kirjoittelinkin. Ajatus oli jatkaa vielä samanlaisella kuuden viikon ohjelmalla. Uusi jakso käynnistyi hyvin, ensimmäiset viikot kulki nousujohteisesti ihmettelin tässä kohtaa miten voi tuntua näin hyvälle, olinhan jatkanut samanlaisella tyylillä jo uesamman viikon.
 Pikkuhiljaa treenit muuttuivat suorittamiseksi, rentous ja tekemisen meninki loisti poissaolollaan, huomasin muuttuvani suorittajaksi. Ajatukset alkoivat pyörimään milloinka tämä loppuisi ja pääsisin kotiin lepäämään. Aamuisin olin toiveikkaana josko tänään treenit kulkisivat, mutta illalla tilanne oli jälleen sama.

Kummallisen tästä tekee se, että perusvauhdilla jaksaa kyllä mennä vaikka kuinka ja pitkään, mutta kun pitäisi saada tehoja irti niin hommasta ei tule mitään.
 Alussa tehoja nostaessa meno alkoi tuntua väkinäiseltä, eikä tahtonut riittää motivaatiota pitäämään tarvittavaa puristusta päällä. Viimeisimmässä tehoharjoittelussa sykkeet eivät enää reakoineet toivotulla tavalla tehojen nostoon, vaan pysyivät epätavallisen matallalla koko hajoituksen ajan.

Lenkin jälkeen mieli oli todella maasssa, aloin miettiä mitä tekisin seuraavaksi. Ohjelmassa oli määräviikko, mutta jäin tavoitteesta noin 10 tuntia, kun tarkoitusena oli saada harjoittelumäärä noin 16 tuntiin.
 Vaikka määräviikolla ei tehdäkkään tehoja juuri ollenkaan niin tuntemukset olivat kurjat, joten puhalsin harjoittelun poikki siinä kohtaa ja annoin itselleni lepoa loppuviikon.

Kävin viikonloppuna reissussa kotiseudullani Iisalmessa latailemassa akkuja ja se kyllä kannatti. Sain ajatukset vähäksi aikaa jonnekkin muualle. Reissusta palatessani mietin että kävisin tekemässä peruslenkin ns. kokeilemassa miltä kroppa tuntuu ja olisiko tekemisen meininki palannut takaisin, minkä olin hukannut muutama viikko sitten.
 Heti aamusta tuntemus kropassa oli hyvä joten päätin, että iltapäivän harjoitus olisi sauvajuoksu lenkki,  tarkoituksena mennä niin pitkään kuin hyvälle tuntuu. Luntakin oli satanut Jyväskylään reilusti, joten suuntasin lenkin pururadalle. Sauvoilla olisi mukavempaa siellä mennä. Saisin myöskin testattua miltä kroppa tuntuu mäkisessä maastossa.

 Koirankin otin mukaan jarrutamaan vauhtia, jotta lenkki pysyisi maltillisena. Tunsin heti alussa kropan olevan palautunut hyvin edellisen viikon pettymyksien jälkeen. Päätin mäkien kohdalla  mennä reippaammin mikä tuntui todella hyvälle. Alamäessä ja tasaisella ehdin palautua hyvin mikä antaa vavistuksen sille, että edellisellä viikolla olin ylirasittunut koska tehojen lisäys oli vaikeaa.
 Loppujen lopuksi mittaa lenkille tuli  17 kilometriä aivan huomaamatta ja fiilikset jäivät todella hyviksi.
 Opetuksena antakaa kropalle lepoa, jos se sitä vaatii.